"B is for Beyond"

Heissan

Olisi varmaan jo aika ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä jotakin hyödyllistä. Päivät kuluvat lähinnä Simsin pelaamiseen, syömiseen ja poikaystävän kanssa löhöilyyn. Pitäisi saada pari piirustusta valmiiksi, pitäisi tehdä tuhottoman paljon kouluhommia ennen koeviikkoa, joka alkaa 19. päivä: lukea Harry Potter ja Viisasten kivi englanniksi ja tehdä siitä kirja-arvostelu.Muutama kappale uskonnon eettisiä analyysejä. Pari filosofian esseetä. Onneksi mukavana plussana ovat kuitenkin koeviikonkin keskelle sattuvat käynnit perheneuvolassa, poliisilaitoksella ja kampaajalla. Näiden pisteiden kautta tunnun rakentavan hieman uudenlaista ja parempaa minääni joka kerta. Olen siis tällä hetkellä autokoulussa, ja ajokorttilupaahan sieltä poliisilaitokselta lähdetään hakemaan. Kampaajalla käynnin jälkeen saan vihdoin takaisin kaipaani undercutin, eli siis siilin taakse ja sivuille. Voi että miten oonkaan kaipaillut tätä! 

Alunperin ajatukseni oli odottaa kevääseen ennen siilin uusimista, mutta minkäs teet kun en jaksa odottaa. Kuten en meinaa jaksaa odottaa täysi-ikäisyyttänikään. Eniten siinä toki odotan sitä ajokorttia, olin tänään nimittäin ensimmäisellä ajotunnilla! Pelotti ihan vietävästi ensimmäistä kertaa ratissa, en ole koskaan aikaisemmin saanut edes kokeilla autolla ajamista. Ei se ajaminen loppujen lopuksi ollutkaan niin vaikeaa, vahingossa vaihdon ykköseltä suoraan neloselle kerran, mutta muuten onnistuin ihan yli omien odotusten. Opettajakin kysäisi että olenko ihan varma että tämä oli ensimmäinen kerta. :D Risteyksiin pysäyttäminen ja käsijarrun käyttö olivat vähän haasteellisia, mutta esimerkiksi peruuttaminen ja sen ohjailu ei oolut edes kovin vaikeaa. Tuskin maltan odottaa seuraavaa ajoa.

Mutta sitten jotain syvällisempää; olen oikeasti huomannut, että muistutan luonteeltani ja ajatusmaailmaltani omaa kehoani. Kehossani on kaksi erilaista puolta: oikea ja vasen. Oikea puoli on se yleisruma keskivertoinen paskapää; jokainen iso, ruma ja pitkäkestoinen finni päättää ilmestyä mun kasvojeni oikealle puolelle. Tällä puolella kasvoja sijaitsee myös 75% naamavärkin luomista. Ripset ovat lyhyemmät, ja silmämeikki ei meinaa koskaan onnistua tälle puolelle. Kaikki haavaumat ja mustelmat, jotka sattuvat oikealle puolelle, paranevat hitaammin kuin tavallisesti. Miksikö? En tiedä. Se vain on minun tavallinen ruma puoleni, joka jää pidättelemään vanhoja arpia aivan liian pitkään.

 Entäpä vasen puoli, se taistelija, tulisielu, kaikesta selvinnyt. Se on joutunut kestämään kasvohermohalvauksen, olemaan liikkumatta puoleen vuoteen, eikä se silti ole vielä aivan toipunut. Vasemman silmän näkökyky on heikko, mutta silti siinä on kauniit, pitkät ja tuuheat ripset ja silmämeikin laitto helpompaa. Vasemmalla puolella päätäni hiukset kasvavat tuuheammin ja paksummin kuin oikealla. Olen nyrjäyttänyt vasemman nilkkani ja ranteeni, oikea puoli on säästynyt vaurioitta. Mutta silti jaksan pitää vasenta itseäni kauniimpana ja viehätysvoimaisempana kuin oikeaa. Se jaksaa nousta vaikeistakin hetkistä ja asioista ja palata nättiin olemukseensa. Oikea taas pitkittää asioita, ja on oikea murehtija! Hassulta kuulostaa näin luettuna mutta tottahan se on.

 Elämä on heittänyt vähän häränpyllyä tässä viimevikkojen aikana. On tullut huomattua, että hyvänä tyttärenä olemisesta ei aina tule kiitosta, ja että hädin tuskin enää tunnet sellaista ihmistä, jonka käsiin olisit luottanut pari kuukautta sitten elämäsikin.

Mutta onneksi anime piristää.

-Masa